Villa Heikel varusteineen 1950-luvulta

Villa Heikel varusteineen 1950-luvulta

 

Syyskuussa kurkistus kokoelmaan -sarjassa kerrotaan museon uusimmasta lahjoituksesta, hurmaavasta 1950-luvun nukkekodista Villa Heikelista, joka on marraskuun 2016 loppuun asti esillä Lastenkulttuurikeskus Pikku-Auroran Nukkekotinäyttelyssä Espoon Järvenperässä.

Villa Heikel on museomme kokoelman kolmas 50-luvun nukkekoti, mutta ne kaikki ovat kovin erilaisia ja keskenään erikokoisia. Villa Heikel on noin 80 cm leveä ja 60 cm korkea. Nukkekoti on alun perin kuulunut kolmelle sisarukselle Gerdille, Siville ja Evalle. Vanhin siskoista sai nukkekodin lahjaksi todennäköisesti vuonna 1951 tai 1952. Perhe asui silloin Helsingissä Fredrikinkadulla. Nukkekodin on tehnyt perheen siivoojan aviomies. Nukkekoti oli alun perin sähköistetty ja joka huoneessa toimivat valaisimet. Vuonna 1956 perhe muutti Kauniaisiin, ja nukkekoti vietti joitakin vuosia ullakolla. Vuonna 1967 nuorin sisko Eva sai nukkekodin syntymäpäivälahjaksi. Tässä yhteydessä sähköt korjattiin ja perheen äiti ompeli uudet petivaatteet makuuhuoneeseen ja ripusti uudet verhot kylpyhuoneeseen. Myös kaikki matot ovat hänen tekemiään. Sähköjärjestelmä toimi vain vähän aikaa, eikä sitä ole sen koommin saatu käyttöön. 1960-luvulla nukkekotiin hankittiin avotakka ja kaappikello, jotka ovat peräisin ruotsalaisen Lundbyn valikoimasta.

Nukkekodit leikin välineenä ovat vanha ilmiö, ja vanhimmat eurooppalaisten museoiden kokoelmissa olevat nukkekodit ovat 1600-luvulta. Saksa oli nukkekotivalmistuksen, kuten myös muun leluteollisuuden keskusmaa. Nukkekodit toimivat oivallisina kurkistusaukkoina kunkin aikakauden huonekalu- ja sisustustyyleihin. Pohjoismaihin nukkekotiharrastus levisi varsinaisesti 1800-luvulla, ja viimeiset vuosikymmenet suosituinta nukkekotimallia on edustanut ruotsalainen Lundby-talo satoinen erilaisine huonekalusarjoineen. On kuitenkin muistettava, että usein leikittävässä nukkekodissa on monia ajallisia kerrostumia ja monen sukupolven leikeistä jääneitä huonekaluja. Tämän huomaa hyvin juuri museolle lahjoitetuissa nukketaloissa, joiden mukana tuleva sisustus saattaa olla hyvin sekalainen.

Nukkekodit ovat niin lasten kuin yhä enemmässä määrin myös aikuisten rakas harrastus. Lapset leikkivät nukkekodeilla kotileikkiä pienoiskoossa, järjestävät nukkekotia aina uuteen uskoon ja keksivät asukeille rooleja ja askareita. Aikuisten nukkekotiharrastus on puolestaan leikkiä sekin – viehtymystä miniatyyrimaailmoihin, käsillä tekemiseen, sisustamiseen ja eri tyyleihin ja upeisiin yksityiskohtiin. Nukkekodin pienoismaailmaa on ehkä helpompi hallita kuin suurta oikeaa maailmaa?

 

Lähteet:

Suomen Lelumuseo Hevosenkengän kokoelmatietokanta

Kopisto Sirkka, 1982:Nuket ja nukkekodit. Wsoy: Porvoo.

Kuurne Jouni, 2010: Unelmien koti. Nukketalojen pienoismaailmat. SKS: Porvoo.

Retroklassiker. Leksaker. Bästa vägvisaren till 50-, 60-, och 70-, talens underbara leksaksvärld 1/2015.

Tags: