Naista esittävä hyrrä

 

Hyrrä on yksi vanhimmista leikin ja pelaamisen välineistä, ja se tunnetaan ympäri maailmaa monenlaisissa kulttuureissa. Euroopassakin hyrrillä on leikitty jo ennen ajanlaskun alkua, sillä roomalaisen valtiomies Gaton kerrotaan kehottaneen vanhempia antamaan lapsille leikkeihin mieluummin hyrriä kuin noppia. Joissakin maissa hyrrillä on ollut onnea tuova merkitys, kun niitä on pyöritelty kylvön jälkeen.  Hyrriä on tehty puuseppien toimesta verstailla, isät ovat nikkaroineet niitä lapsilleen ja niitä on valmistettu pitkään myös teollisesti. Kuvassa on Museo Leikin kokoelmista sympaattisen ”tyttöhyrrä”. Hyrrät ovat muutenkin olleet museossamme ajankohtaisia, sillä WeeGeen reppureissuja (lapsille suunnattu itsenäinen toiminnallinen kierros museoissa) on uudistettu, ja nyt museostamme etsittävä kohde on nimenomaan hyrrä. Paljastuksena lukijoille: niitä löytyy 1930-luvun (puinen), 1950-luvun (peltinen) ja 2000-luvun (muovinen) vitriineistä. Tämä kuvan hyrrä ei ole esillä perusnäyttelyssämme.

Tyttöä tai naista esittävä hyrrä on peräisin 1930-luvun alusta, jolloin se on hankittu kaupasta. Hyrrä on mitä todennäköisimmin jonkun suomalaisen lelutehtaan tai sitten jonkun pienteollisen tuottajan valmistama. Esineen alkuperäisen omistajan mukaan hyrrät olivat tuohon aikaan hyvin suosittuja. Naisen muoto on innoittanut monien muidenkin lelujen valmistuksessa; kaikille lienevät tuttuja puiset venäläiset maatuskanuket ja puiset kiikkumuorit, joita Suomessakin on valmistettu.

Hyrrä on siitä kiva monenikäisen lapsen lelu, että sen mekaniikka on hyvin yksinkertainen, mutta silti sen taitava käyttö vaatii hieman harjoittelua. Hyrrän pyörimistä on pienenkin lapsen mukava katsella. Yleisimmin hyrrän liikkeelle pyöräyttämällä sen vartta nopealla liikkeellä, mutta joskus hyrrissä on myös naru, jota vetämällä hyrrän saa pyörimään tai jonkinlainen vipuvarsi. Taitava hyrrän käyttäjä saa hyrrän pyörimään hyvinkin pitkään, ennen kuin se kellahtaa kyljelleen.

 

Lähteet:

 

Lelumuseo Hevosenkengän kokoelmatietokanta

Suuri Pelikirja, 1990. Kustannus Mäkelä Oy: Karkkila.