Naantalin nuket

Naantalin nuket

 

Lelumuseo Hevosenkengän helmikuun Kurkistus kokoelmaan – sarjassa esittelyvuorossa on kaksi nukkea, jotka ovat reproduktioita 1800-luvulta peräisin olevista niin kutsutuista Naantalin nukeista. Lelumuseon kokoelmiin vastikään tulleiden nukkejen ajoituksesta ei ole varmaa tietoa, mutta todennäköisesti ne ovat 1930-50-lukujen väliltä.

Nuket esittävät metsästäjää ja neitoa. Ne ovat valmistettu neulomalla puuvillalangasta. Metsästäjä-nukella on yllään vaaleanvihreä jakku, keltaoranssit housut, harmaansininen lierihattu ja vaaleanruskeat saappaat. Lisäksi metsästäjällä on asepussi ja keltaraidallinen olkalaukku. Neidolla on indigonsininen juhlapuku ja päässään lierihattu, joka on tuettu rautalangalla. Hattuun on pujotettu sulka sekä kaksi tupsua. Hiukset on punottu niskaan nutturalle.

Naantalin nukkeja valmistivat sisarukset Charlotte, Caroline ja Josefine Lindbom 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Isänsä, satulaseppämestari Johan Lindbomin kuoltua vuonna 1849, sisarukset elättivät itsensä valmistamalla ja myymällä käsitöitä ja leivonnaisia. Naantalin nuket saavuttivat kuuluisuutta, kun Naantalin kylpylän vieraat, osa jopa kaukaa tulleita, ostivat Lindbomin sisarusten nukkeja muistoesineiksi. Matkailijan saapuessa Naantalin kylpylään, hän tapasi sillankorvessa ensimmäiseksi Charlotte Lindbomin istumassa laiturin penkillä kaupaten nukkeja ja piparkakkuja.

Charlotta keksi nukkien valmistustavan, ja hänellä oli myös vastuu pajan toiminnasta. Nukkien täyttäminen oli vaikeimpia työvaiheita, jonka osasivat puolestaan Carolina ja Josefine. Charlottan erikoisalaa oli nukenvaatteiden neulominen. Nukkien valmistusohje pidettiin tarkoin salassa, vaikka sitä yritettiin ajoittain saada tietoon jopa maksua vastaan. Sisarukset valmistivat kahdenlaisia nukkeja: toinen oli metsästäjän tai soturin näköinen ja toinen tämän morsian, hienoihin vaatteisiin puettu neito. Neidolla oli kaksi asua: arki- ja vierailuasu. Nukkeja tavallisesti nimitettiin ”jeegariksi ja jeegarskaksi”, ja joskus Vänrikki Stoolin tarinan hengessä Savon jääkäriksi ja hänen morsiamekseen.

Nuket ovat eräs ainutlaatuinen esimerkki suomalaisesta 1800-luvun kotiteollisuuden muodosta ja valmistustekniikasta. Neulominen oli 1800-luvun Naantalissa tyypillinen käsityön muoto, ja sen sanotaan periytyneen yhdessä pitsinnypläyksen ja -virkkauksen kanssa suoraan Naantalin keskiaikaisesta birgittalaisluostarista. Kaikkien yhteiskuntaluokkien jäsenet hallitsivat 1800-luvulla jonkin käsityötaidon, mutta nukkien neulomistaito oli kuitenkin harvinaisempaa.

Nukkien valmistaminen loppui Lindbomin perheessä Charlottan kuolemaan vuonna 1916. Valmistusta jatkettiin kuitenkin lähes välittömästi Anna Söderlundin toimesta vuosien 1918–1920 aikana. Perinne jatkui myös hänen jälkeensä. Taidon hallitsi 1940-luvulla ainakin yksi henkilö, Laina Lempinen. Lempisen yksityiskohtaiset neuleohjeet julkaistiin Omin Käsin -lehdessä vuonna 1945. Sittemmin Naantalin käsityön ystävät ovat ryhtyneet tutkimaan paikallista käsityöperinteen muotoa.

 

Lähteet:

 

Suomen Lelumuseo Hevosenkengän kokoelmatietokanta

Amberg, Anna-Liisa & Suomi, Benita 1997: Suuri suomalainen nukkekirja. Kustannusosakeyhtiö Ajatus: Helsinki.

Tags: