Kerro, kerro tarina, ken on leikin leikkijä? Lelumuseo lapsuuden tarinoiden kertojana
Uudessa visiossa Lelumuseo on määritellyt yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi tarinankertojan roolin vahvistamisen. Asiakaspalautteen ja kokemuksemme perusteella olemme havainneet, että kävijöitämme kiinnostaa erityisesti leluihin liittyvät tarinat ja muistot. Tarinallisuuden kautta voimme myös käsitellä luontevammin lapsuuteen liittyviä kipeitä aiheita ja päästä sukeltamaan konkreettisemmin lapsuuden avainkokemuksiin.
Empatiaa ja eläytymistä
“Koulusta on jäänyt mieleen, kuinka kipeältä tuntui toisten pilkka, kun itsellä oli huonommat vaatteet ja joskus oli paikka polvessa yms. Se suututti minua niin, että innosti minua loistamaan matikassa ja silloin itse puolestani nostin nokkaani niille kiusaajille.” Nainen, syntynyt vuonna 1947.
Yksi uudistuksen tavoitteista on se, että uusi Lelumuseo antaisi mahdollisuuksia kehittää empatiataitoja ja asettautumista toisen asemaan. Niin lasten kuin aikuistenkin empatiataidot ovat vaarassa heikentyä digitaalisen vuorovaikutuksen kasvun vuoksi. Empatia toimii parhaiten kasvokkain, kun pystymme viestimään ja ymmärtämään tunnetiloja sanojen lisäksi ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä. ( Pölönen 2019; ks. myös Pastila 2018) Tarinallisuus ja nimenomaan aikalaislasten aidot muistot mahdollistavat samaistumisen kokemuksen, mikä kautta voimme tuoda kävijän empatian ja myötäelämisen äärelle.
Tarinallisuus näyttelyssä mahdollistaa myös oivasti tarinoiden avaamisen draaman keinoin. Tämä tuntui luontevalta suunnalta museossa, joka toimii saman organisaation alla kuin lastenteatteri. Olemme jo kokeilleet museoteatteria yleisötyössä useaan otteeseen vuosien saatossa ja saaneet siitä kävijöitä hyvää palautetta.
Tuhannen ja yhden lapsen tarina
“Koulusta jäi mieleen tuo pallonheitto, ruutuhyppely, naruhyppely, myöhemmin noin 10-vuotiaasta ylöspäin opettelimme tyttöjen kesken pussailemaan koulun kellarissa.”
Nainen, syntynyt vuonna 1952
Tarinallisuuden vahvistamista on lähdetty toteuttamaan keräämällä vuoden 2020 aikana muistitietoa leikeistä ja leluista Ilmiömäinen lapsuus ja Parhaat lelut ja leikit ikinä nettikyselyiden avulla. (Ks. Salonen 2021) Kyselyiden myötä olemme saaneet kerättyä monia herkullisia lapsuusmuistoja, joiden avulla pystymme entistä paremmin uudessa Lelumuseoissa kertomaan leluista, leikeistä ja lapsuuden kokemuksista oikeiden muistojen muodossa.
Tarinoiden avulla saamme staattiset ja mykät lelut heräämään henkiin ja voimme välittää paremmin niiden merkityksistä. Tarinoiden avulla lelut myös sijoittuvat kiinteämmin ajalliseen kontekstiin ja vievät kävijän siihen aikaan, jolloin leluilla on leikitty. Muistitietoa on museossamme kerrytetty myös kokoelmien liitettyjen esineiden myötä ja monista kokoelman leluista onkin tallennettu mahtavia tarinoita. Tutkimustyö muistitiedon osalta jatkuu edelleen ja sitä halutaan uudessa museossa kerätä aktiivisesti esimerkiksi “Tarinapöntön” muodossa.
Ilmiömäinen lapsuus
“Koulussa leikimme usein hyppynaruilla, tai superpalloilla. Erityisesti 5-6 luokilla oli koulussamme suuri supparibuumi, ja kaikki heittelivät erivärisiä palloja välitunnilla koulun seinää vasten. Tämän lisäksi pukkitaistelu oli lempihommaani ala-asteella.”
Nainen, syntynyt vuonna 1996.
Kyselyiden ja muun tutkimustyön myötä meille on noussut vahvana käsitys siitä, mitkä lapsuuteen liittyvät asiat ovat niitä kaikista ylisukupolvisia ja samaistuttavimpia teemoja. Näiden kautta olemme päätyneet siihen, että Lelumuseon uusi päänäyttely koostuu muutamista tarkkaan harkituista miljöistä, jotka pohjautuvat lapsuuden muistoissa toistuviin ilmiöihin ja teemoihin.
Lelumuseon nyt jo purettu Laiva on lastattu leluilla -perusnäyttely oli jaoteltu vuosikymmenten mukaan. Tuleva päänäyttely tulee jakautumaan ilmiöiden mukaan eri aikakausia kuitenkaan unohtamatta. Ilmiöpohjainen tarkastelutapa mahdollistaa eri aikakausien tarkastelun erilaisista näkökulmista ja eri aikojen kokemuksia vertaillen. Jokaisen ilmiön toteutuksessa ja sisällössä tullaan kuitenkin painottamaan jotain tiettyä aikakautta. Lelumuseon uusi näyttely tulee kuitenkin edelleen tarjoamaan monipuolisen katsauksen Suomessa eläneiden lasten historiaan 1800-luvun lopulta 2020-luvulle saakka. Valittuja ilmiöitä yhdistää niiden laajuus ja ylisukupolvisen samaistuttavuuden piirre, joka tekee ne hedelmälliseksi ja perustelluiksi valinnoiksi.
Välitunti on paras tunti! – esimerkki valitusta ilmiöstä
“Ala-asteen loppupuolella varattiin välituntivuoroja kysymällä ”voitko olla välkällä”. Kahdenkeskeiset suhteet tuli tärkeäksi, oli salaisuuksia jne. Kaverikirjat oli tärkeitä jo ala-asteella, niiden rinnalle tuli myös slämyt, joita täytettiin ahkerasti.”
Nainen, syntynyt vuonna 1987
Yksi ilmiö, joka luultavimmin valikoituu uuteen museoon, on ulkoleikkeihin ja välitunteihin liittyvä kokonaisuus. Näiden näyttämöksi olemme ajatelleet 1960-1970-lukujen koulun pihaa. Syy miksi valitsimme juuri tuon aikakauden oli, että piha- ja ulkoleikit korostuivat erityisen voimakkaasti 1960-1970-luvun lapsuuttaan eläneiden muisteluissa. Se oli myös aikaa, jolloin muuttoliikkeen myötä moni lapsiperhe muutti lähiöihin ja vasta rakennetut elementtirakenteiset koulut ja lähiöiden pihat täyttyvät lapsilaumoista. Tuon aikakauden kouluissa on jo useampi sukupolvi käynyt läpi koulutiensä ja moni näistä rakennuksista toimii edelleen kouluna.
Syy miksi haluamme sijoittaa ilmiön juuri koulun pihalle on, se että koulu yhdistää kaikkia lapsia ja siihen kulminoituu niin monta asiaa. Lasten vapaa-ajan kertojana halusimme keskittyä oppituntien ulkopuoliseen aikaan. Koulun pihassa aiomme tuoda esille monia teemoja välituntien ja vapaa-ajan pihaleikeistä, lasten keräily- ja vaihtelukulttuurista ja kaverisuhteista aina koulukiusaamiseen asti. Ilmiötä esitellään kattavalla aikaperspektiivillä aina nykyaikaan asti, vaikka fokuksen kohteena toimii 1960-1970-luvut.
Suunnitteilla on esimerkiksi tuoda esille koulun pihalla vaihtoon päässeet filmitähtien purkkakuvat, tuoksuvat hajukumit, värikkäät ysäritutit ja suositut Pokemon-kortit. Esiin nostetaan monipuolinen kirjo välituntimuistoja, myös kipeitä sellaisia. Tilaa annetaan tottakai leikille nostamalla suosituimmat pihaleikit ja villitykset esimerkiksi taputus- ja hippaleikit, hyppynarulorut, jojotemput ja Fortnite-pelistä tutut tanssiliikkeet. Tavoitteena on, että jokainen kävijämme sukupuolesta, kulttuuritaustasta ja iästä huolimatta löytää koulun pihan teemoista asioita, jotka herkistävät tunteille – ja jokaisen omille lapsuuden tarinoille.
Tuuli Uusikukka, museolehtori
Lähteet
Pastila, Kaisa 2018: Ovatko empatiataidot rapistumassa? Lapsen maailma -lehti, Lastensuojelun keskusliitto. Klikkaa artikkeliin.
Pölönen, Perttu 2019: Tulevaisuuden lukujärjestys, Otava.
Katso myös
Salonen, Anna 2021: Mäenlaskua, Commodore 64 -pelejä ja slimevideoita – muistitieto museoissa. Leikin laboratorio -blogi, Lelumuseo Hevosenkenkä. Klikkaa blogikirjoitukseen.
Kuva: Museoviraston kansatieteellinen kokoelma, kuvaaja: István Ráczin
