Hannu ja Kerttu – kahviastiasto
Maaliskuun Kurkistus kokoelmaan -sarjassa esittelyvuorossa on Arabian lasten Hannu ja Kerttu-kahviastiasto sekä todennäköisesti Pietarista Suomeen kulkeutuneet lasten mehukannu ja jälkiruoka-astia. Astiat ovat kuuluneet 1940-luvulla syntyneille sisaruksille. Kahviastiasto sijoittuu leimansa puolesta 1949–64 väliselle ajalle. Mehukannu ja jälkiruoka-astia ovat todennäköisesti kuuluneet alun perin sisarusten Pietarissa syntyneelle isoäidille. Hannu ja Kerttu -kahviastiasto on valmistettu fajanssista ja mehukannu ja jälkiruoka-astia ovat lasia. Kahviastiastoon on kuvattu Hannu, Kerttu, noita sekä noidan piparkakkumökki. Astiat ovat valmistettu lapsia ja lasten leikkejä varten ja ovat siten kooltaan kuuden ja yhdentoista senttimetrin väliltä. Arabia valmisti lasten kokoisia kahviastiastoja muistakin aiheista, esimerkiksi Lumikki-sadun kuvituksella.
Lasten lelut olivat vielä pitkälti 1900-luvulle lasten vanhempien ja sukulaisten valmistamia. Teollisesti valmistetut ostolelut olivat vain harvojen lasten ulottuvilla. Lelut olivat usein pienoismalleja oman aikansa aikuisten käyttämistä esineistä. Oma pieni vasara, pienet kangaspuut tai vaikkapa pieni harava opettivat lapselle työntekoa ja tekniikkaa leikin varjolla. Näin lasten taidot kodin hoidossa vähitellen kasvoivat. Tätä samaa tarkoitusta palvelivat nukke- ja kotileikkien lelut. Nukketalon miniatyyrimaailmassa tai kotileikkien vähän isommassa mittakaavassa voitiin käydä läpi koko taloudenpidon eri vaiheet. Nukke- ja kotileikit ovat aina voimakkaammin mielletty nimenomaan tyttöjen leikeiksi. Näissä leikeissä tyttöjen toivottiin omaksuvan äidin rooli. Leluissa heijastuvat oman aikansa kasvatusihanteet.
Suomalaisen nukkekulttuurin menestyksekkäintä vaihetta elettiin 1920-1960-luvuilla. Suomalaisen nukketeollisuuden lippulaiva olivat Martta-nuket. Lisäksi tätä aikaa voidaan kutsua myös maternalismin eli äitiyden kaudeksi. Tänä aikana muun muassa eräät naisjärjestöt tuottivat käsitystä perhemallista, joka perustui voimakkaaseen äiti-lapsi-suhteeseen. Yhteiskunnallisen toiminnan tasolla tämä näkyi monien naisen ja lapsen aseman parantamiseen tähtäävien lakiesitysten vahvistamisena. Liikkeen tarkoituksena ei ollut niinkään saada aikaan naisen aseman muuttumista tasaveroiseksi miehen kanssa muun muassa kodin ulkopuolisessa työelämässä kuin vahvistaa äidin ja lapsen perusturvaa sekä nostaa äidin kotona tekemän työn arvostusta. Maternalistista asennetta kuvaa se, että tänä ajanjaksona naisen koko elämä määriteltiin äitiyden kautta. Tämä vaikutti luonnollisesti myös näkemyksiin tytöistä ja siitä, millaisilla leikkikaluilla heidän tulisi leikkiä.
Lähteet:
Suomen Lelumuseo Hevosenkengän kokoelmatietokanta
Amberg, Anna-Liisa & Suomi, Benita 1997: Suuri suomalainen nukkekirja. Kustannusosakeyhtiö Ajatus: Helsinki.
Lehto, Marja-Liisa 2004: Paijasta barbeihin – suomalaislasten lelujen vaiheita. Teoksessa Leikin pikkujättiläinen. Toim.: Liisa Piironen. WSOY: Porvoo.
